Millainen on hyvä työympäristö?
Näemmekö itsemme liikkumassa sujuvasti pitkin työpäiväpolkuja toiminnosta ja tilasta toiseen vai suljemmeko mieluummin mielessämme aika ajoin oman työhuoneen oven?
Kulunut vuosi on saanut monen asiantuntijan tekemään työtään kotitoimistossaan. Siirtymä etätyöhön on ollut nopea, monessa työpaikassa melkein äärilaidasta toiseen. Ennen koronaa etätyötä saatettiin ajatella epäilevästi ja sille oli tarkat reunaehdot. Kun tilanne muuttui koronan myötä nopeasti moni asiantuntija toimikin pelkästään etätyössä ja epäilyt ovat hälvenneet.
Vuodessa on opittu paljon uusia asioita, vaikka moni kaipaa edelleen työyhteisöään ihan livenä. Vahva ja kiinteä suhde on muodostunut omaan läppäriin ja TEAMS ja ZOOM-sessiot voivat tulla uniinkin. Työt sujuvat niin, että voidaan miettiä, onko tämä jo uusi normaali. Onko paluuta vanhaan? Tarvitaanko siis jatkossa enää työtiloja, ainakaan entisessä mielessä.
Siirtyminen kokonaan uuteen toimintatapaan pysyvästi ei ehkä ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Korona vuosi on ravistellut jaksamista, vaikka työt ovat sujuneet. Tässä uudessa tilanteessa monelle saattaa olla tarjottu mahdollisuutta tehdä työtä jatkossa pääosin kotona niin, että omaa työpistettä ei ole enää työpaikalla. Työympäristöä lähdetään rakentamaan uudella tavalla.
Millainen on sitten hyvä ja toimiva työympäristö? Itse olen joskus työskennellyt pari päivää avokonttorissa, jossa piti olla täysin hiljaa. Koen se vieläkin ahdistavana kokemuksena. Ehkä se joutui myös siitä, että olin keskellä kaikkea. Jos voin valita, niin hakeudun esim. ryhmäliikunnassa mieluummin reunaan😊 - mutta miksi avokonttorissa piti olla hiljaa – liikkuiko tieto äänettömästi päästä toiseen.
Kun muutoksia toimintaympäristöön aletaan suunnitella, tarvitaan yhteiskehittämisen aloittamiseksi yhteinen tahto luoda työhyvinvointia tukeva työympäristö. Muutos koetaan monesti hankalaksi ja se vie voimia. Erityisen haastavaa suuret muutokset saattavat olla juuri koronan jälkeen. Ja muutos ei saa olla vain rakenteellisia muutoksia, vaan koko toimintatavan, kulttuurin, täytyy muuttua ja sitä tulee tukea.
Jatkossa uutta normaalia on varmasti myös se, että osa osallistuu palavereihin etänä. Tämä on ehkä hyvä ottaa jatkuvan kehittämisen haasteena. Miten voimme tehdä kokouksesta entistä paremmin huomioimaan erilaiset osallistujat.
Vyöhykkeisyys, yhteiskäyttöisyys ja toimintalähtöinen työympäristö nähdään monesti tulevaisuuden ratkaisuina, joilla työhyvinvointia voidaan lisätä. On tuotu esille, että työntekijän tulee olla valmis astumaan perinteisen mukavuusalueensa ulkopuolelle, siis pois ajattelusta, että olisi oma huone tai nimetty työpiste. Itse tunnustan kuuluvani sosiaalisena ihmisenä sellaiseen ryhmään, joka pitää varmasti yhteisvyöhykkeistä ja paikoista, jotka edistävät vuorovaikutusta, mutta joka välillä kyllä tarvitsee ihan sen oman tilan - tukikohdan. Jotenkin itsestä tuntuu, etten olisi joka päivä valmis etsimään uutta työpistettä tai vaihtamaan sitä monta kertaa päivässä.
Työpaikalla ihmiset, oma tiimi ja kollegat- ne muodostavat tärkeän osan viihtyvyydestä. Jos monitoimitilaa käyttää hyvin paljon eri yksiköiden ihmisiä ja vaihtuvuus on suuri, niin omaa tiimiä ei ehkä näekään. Muodostuuko tällöin yhteishenkeä. Työyhteisön koko varmasti vaikuttaa siihen, miten yhteisöllisyys syntyy ja toimii sekä tietenkin se, miten johdetaan ja millainen kulttuuri vallitsee.
Tutkijat ovat todenneet, että ihanteellisessa tilanteessa työntekijä voisi itse valita työtilansa, se olisi muokkautuva, viihtyisä ja niin, että tila tukisi aina kyseessä olevaa työtehtävää, oli tarve vuorovaikutuksessa tai keskittymisessä. Parempiin tuloksiin päästään, jos työntekijät ovat suunnittelussa mukana ja siis aidosti, eikä vain näennäisenä osallistamisena. Tulokset siis eivät riipu pelkästään fyysisten tilojen toteutuksesta, vaan siitä, miten henkilöstö kokee tulleensa huomioon otetuksi muutoksen eri vaiheissa.
Kiinnostuin aiheesta niin, että etsin tutkimuksia siitä, nostaako toimintalähtöisyys aidosti työhyvinvointia ja tuottavuutta. Löytämäni tulokset olivat laihoja. Monitilatoimistojen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista on kansainvälisestikin vielä melko vähän tutkimusta. Lisäksi monet tutkimukset ovat ulkomailta, kuten Ruotsista, Alankomaista tai Australiasta, maiden väliset erot esim. työkulttuurissa ja rakentamisessa saattavat vaikuttaa tuloksiin.
Monet tutkimukset perustuivat myös itsearviointiin. Lisäksi joukossa oli aika ilmiselviä tuloksia, kuten, että liikkuminen lisääntyi toimintolähtöisessä työympäristössä. Tuloksiin vaikuttaa myös, mihin verrataan. Jos verrataan avotoimistoa ja vyöhykkeellistä toimitilaa, niin on jo oletettavaa, että työtyytyväisyys kasvaa, kun eri toiminnoille on tiloja ja ei tarvitse olla avokonttorissa koko ajan. Toisaalta sitten, jos siirrytään omista työhuoneista toimintolähtöiseen työympäristöön, niin usein havaittiin lisääntynyttä tyytymättömyyttä.
Toimintalähtöinen ympäristö voi edistää vuorovaikutusta, mutta toisaalta se voi olla sattumanvaraista. Omaa työrauhaa voi olla myös haasteellista löytää tai toisaalta tilaa, joka tukee omaa työrytmiä. Vai tuleeko työ mukauttaa olevien tilojen mukaan.
Lähteet ja lisälukemista
Lindberg, Peter, TOIMINTALÄHTÖISEN TYÖYMPÄRISTÖN VAIKUTUKSET KOETTUUN TYÖHYVINVOINTIIN JA TUOTTAVUUTEEN, Diplomityö 2020, Diplomityö, Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT, School of Engineering Science, Tuotantotalouden koulutusohjelma
https://lutpub.lut.fi/handle/10024/161569
Työpoliittinen aikakauskirja, Finnish Labour Review, 4/2020, vsk. 63. vol
31541346_TEM_tyopoliittinen_alkuosa_4_2020_ver2.pdf (valtioneuvosto.fi)
Työntekijöille sopiva toimitila edistää työhyvinvointia
https://artikkelit.gsdnordic.com/2019/05/14/tyontekijoille-sopiva-toimitila-edistaa-tyohyvinvointia/
Tulevaisuuden joustavat työympäristöt
https://businessgarden.fi/konsepti/tyoymparisto/
Paukkeri, Panu, Toimintalähtöisen työympäristökehittämisen vaikutukset organisaatioissa, Master’s Programme in Industrial Engineering and Management
https://aaltodoc.aalto.fi/browse?type=author&value=Paukkeri,%20Panu
Kommentit
Lähetä kommentti