Mitä hyvää on korona-aika tuonut elämään?

 

Kyllä, olen sitä mieltä, että korona on aiheuttanut paljon huolta ja ikävää. Vuosi sitten tähän aikaan hiihtolomille siirryttäessä en ainakaan itse tajunnut, mitä on edessä. En edes silloin, kun maaliskuun puolessa välissä keräsin työhuoneelta koneen, näytön ja muutaman paperin kotiin. Ajattelin, ehkä menee parisen viikkoa. No nyt on kohta vuosi oltu etätyössä ja tänään saimme ilmoituksen, että etätyö jatkuu 31.7.2021 saakka. Vaikka pystyn hyvin työskentelemään kotona, niin kyllä liika on liikaa tässäkin. Ehkä jos muuten maailma olisi vapaa kulkemiseen ja elämään, niin silloin jatkuva etätyökään ei haittaisi.

Mutta tarkoituksena oli miettiä, mitä hyvää tämäkin aika on tuonut ja ihan oman nenän tasolla. Yritän aina löytää asioista positiivista, se auttaa jaksamaan.

Digiloikka. Työn puolesta nostan esiin digiloikan, johon keväällä siirrymme rohkeasti, jotta asiakkaat saisivat luvatun palvelun. Oppimista ja kehittämistä tarvittiin ja onneksi niitä löytyi. Vuoden aikana on kyllä oppinut monta asiaa ja se on ollut ilo huomata. Myös asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä, vaikka moni toki kaipaa kasvotusten tapaamisia.

Kollega-yhteys. Minulla on kollegoita, jotka työskentelevät toisessa toimipisteessä ja heitä ei normioloissa nähnyt usein. Nyt he ovat tasavertaisessa asemassa kaikkien kanssa ja tuntuvat olevan yhtä lähellä. Verkon kautta on tullut myös monta uutta tuttavuutta.

Ei työmatkaa. Työmatkat ovat jääneet pois. Tämä säästää aikaa kuitenkin parikin tuntia päivässä, vaikka matkaa ei olisi paljonkaan. Aamuista on tullut armollisempia, kun aikaa on enemmän. Ehtii nauttimaan kunnon aamupalan ja juomaan kahvin.

Aikaa enemmän perheelle. Viime keväänä tutkimme nuorimmaisen kanssa tarkasti lähellä olevat rannat, kun kotikoulun tehtäviä piti suorittaa. On ollut ihana seurata vuodenaikojen vaihtumista. Kävelyretket yhdessä lisääntyneet ja toki koko aika, jona ollaan yhdessä kotona. Myös isommat lapset ovat joutuneet majoittumaan kotiin ja se on antanut sitä aikaa, jota muuten ei olisi ollut.

Eläinten onni. Kissat, siis meillä, ovat kyllä superonnellisia, kun talossa on väkeä ympäri vuorokauden ja palvelu pelaa. Tämä aika on mahdollistanut monelle lemmikin ottamisen, mutta toki eläimen hankinta on aina kunnon pitkän tähtäimen arvioinnin tulos. Meidän vanhin kissa täyttää ensi kesänä kunnioitettavat 19 vuotta!

Uudet harrastukset. Itse löysin tien kirjoittamisen pariin ja astuin rohkeasti epämukavuusalueelle ja aloitin jännityskirjoittamisen verkkokurssin.

Uusia tapoja harrastaa vanhoja asioita. Minun itämaisen tanssin kurssi pyörii verkossa ja minusta tämä on ollut oikein mukava mahdollisuus.

Harrastuksista vielä sen verran, että olen tehnyt paljon kädentaitohommia, mutta sukkien kutominen on minulle, vilukissalle, ollut haastavaa. Siis en ole jaksanut tehdä kahta sukkaa… Mutta nyt olen tässä päässyt ihan uudelle levelille. Ehkäpä kärsivällisyyteni on lisääntynyt.

Panostus kotiin. Ensinnäkin vihdoin suostuin seinällä olevaan suureen televisioon. Kun elokuvissa ei ole tullut käytyä, niin kotiin voi yrittää saada vähän enemmän mukavuutta tähänkin. Myös kodin sisustus on noussut tärkeäksi. Viime syksynä remppasin, siis tapetoin ja sisustin, itselleni naisellisen työhuoneen. Toki sisustaminen on ollut aina hauskaa ja visuaalisena ihmisenä pidän kauniista asioista. Myös keittiövälineet ovat kokeneet tasonnostoa. Toimivilla välineillä on mukavampi laittaa ruokaa.

Ostan kukkia kotiin joka viikko. Työhuoneessakin piristää tuoreet kukkaset.

Kiinnostus ruokaan ja ravintoon. En aikaisemmin paljon liikkunut ruokakaupoissa, vaan mies hoiti tämän miltei kokonaan. Nyt olen löytänyt aivan uusia makututtavuuksia ja mielellään täydennän varastoja kerran viikossa. Niin ja yritän syödä terveellisesti ja säännöllisesti. Niin ja toki nyt on tullut laitettua ruokaan entistä enemmän.

Itsensä kehittäminen. Jotenkin olen nyt herännyt siihen, että haluan oppia uutta. Toki se on aina ollut, mutta nyt vielä selkeämmin. Nyt on tullut paljon verkkokursseja ja ilmaisia webinaareja, niin on, mistä valita.

Liikunta. Kyllä olen aina liikkunut, mutta varsinkin talvella pimeään aikaan, ulos lähteminen työpäivän päätteeksi ei oikein houkutellut. Nyt kun neljältäkin, nyt vielä kello puoli kuusi (ja koko ajan päivä pitenee), on valoisaa, niin hiihtokilometrejä on kertynyt todella mukavasti. Kotona on myös aina kivasti välineitä pieneen taukojumppaan.

Elämän hidastuminen. Ei ole enää tietynlaista kiirettä, kun kotoillaan. Ja minähän pidän siitä, että saan nauttia kodistani😊